Miksei mulla oo minkäänlaista ammatillista itsetuntoa? Tai tykkäänkö mä ylipäätänsä näistä mun alan hommista mut en vaa oo pystyny myöntämää sitä itelleni saati muille? Ei tää vaan voi olla niin, että joka työpäivän jälkeen on vaan paska fiilis ja vitutus, eikä töihin tee mieli mennä enää ikinä. Ja nämäkin kerrat oon menny oikeastaan pelkästään rahan takia.
Minkäänlaista nautintoa en koe saavani duunista eli kaipa se kertoo siitä, että on todellakin aika vaihtaa hommia (tai jopa alaa). Jotenkin vaan tunnen jotain kummaa häpeää tästä fiiliksestä. Tulee sellanen fiilis, että muut ajattelee mun ajatelleen ennen kouluttautumista tän työn olevan jotain coolia ja glamouria ja että nyt olisin karvaasti pettynyt työn todelliseen luonteeseen ja siksi vaihtamassa alaa. Pakko myöntää, että tuossa on pientä totuuttakin seassa vaikka eihän se nyt ihan noin kuitenkaan ole mennyt, Mutta myönnän, että olen pettynyt siihen, mitä tää työ sitten oikeesti on. Tai en tiedä, oonko eniten pettyny itseeni kun en osaa edes perusjuttuja vai työilmapiireihin ja työkavereihin.
Mua vituttaa tajuta, että vaikka kuinka yritän niin mä en vaan oo hyvä tässä hommassa. En niin millään. Vaikka lukisin kaikki kirjat ja joka opettais mulle kaiken kädestä pitäen, niin mä en vaan jotenkin sovellu näihin hommiin. Pakko tämäkin on yrittää nyt viimeistään ymmärtää ja hyväksyä. Onneksi en kuitenkaan oo jääny tuleen makaamaan vaan oon järjestäny asiolle muun suunnan. Tosin rahan takia pakko välillä käydä pilaamassa fiiliksensä moneksi viikoksi aina toisinaan.
Mä niin haluisin nyt kirjottaa ja vaan avautua kaikenmaailman asioista mutta en vaan jaksa. Koska olin kitumassa viime yön. Kait se on ihan ymmärrettävää olla nyt väsynyt. Ja pitäis ymmärtää käydä nukkumaan. Ja niin varmaan kohta teenkin. Moi.
