Mulla hajos kone niin jääny tää kirjoitteluharrastus taas toviksi. Jännä miten mua itteeni ärsyttää jos joku perustelee kirjotustaukoaan edellisen kaltaisella syyllä ja nyt itse kirjoittelen tähän samalla tavalla. Sen lisäksi aina ajattelen muiden keksineen laiskuudelleen vain ko. tekosyyn vaikka nyt itseni kohdalla tämä on ollut täysin totta. En tiedä tajusinko edes itsekään mitä just yritin selittää mutta en jaksa lukea taaksepäin korjatakseni - oon liian väsynyt.
Tässä välissä on ollu loma ja tuttuun tapaan töitä ihan tarpeeksi. Loma oli enemmän kuin tarpeen ja olisi saanut jatkua muutaman kuukauden vaikka eteenpäin. Ammatillinen itsetunto on laskenu jo miinuksen puolelle - en tiedä kärvistelläänkö tällä menolla edes kesään asti samassa paikassa. Elämässä tarvitsee onnistumisen kokemuksia ja sitä tuo työpaikka ei ole toistaiseksi kovin usein tarjonnut.
Vaikka aina haaveilen aktiivisesta ja sisällöltään rikkaasta elämästä niin olen taas löytänyt itseni tuijottamasta turhanpäiväisiä ohjelmia tai selailemassa netin ihmeellistä maailmaa. Nyt vaan tuntuu, ettei perse eikä selkä enää kestä jatkuvaa istumista tai makaamista. Pitäisi lähteä kunnolla liikkumaan, mutta millä energialla ja ajalla? Kumpaakaan ei mulla käytännössä ole. Jatkan siis haaveilemista terveestä ja hyvännäköisestä kropasta samalla kun nään perseeni leviävän peilissä ja selluliittimuhkuroiden levittäytyessä ja syventyessä pakaroissa ja reisissä.
Nukkumaankin tässä kai pitäisi käydä, että huomenna jaksaisi suht ajoissa suorittaa suunnitellut kuviot. Mieluiten vain kyllä norkoilisin koneella. Vaikka persehän mulla on nyttenkin jo tunnoton istumisesta.
